Useimmat koirat suhtautuvat trimmaukseen filosofisesti: ei ole mikään mukava toimenpide, mutta se tuo helpotusta. Toisille tvarsinkin ensimmäinen rimmaus saattaa olla stressaavaa ja tuskallista. No, ei ole mikään ihme, mikäli koira ei ole opetettu käsittelyyn pienestä pitäen.

Kysymys koiriaan rakastaville omistajille: kumpi on parempi, tuoda koira silloin tällöin "kärsimään" pari tuntia trimmauspöydällä ja sen jälkeen iloita hyvästä olosta ja vapauden tunteesta vai antaa sen olla likaisena ja takkuisena kuukausitolkulla ilman stressaavaa trimmausta? Tai ehkä sittenkin kannattaisi itse opetella harjaamaan turkkia ja leikkaamaan kynsiä, vaikka koira ei sitä kovasti tykkäisikään?

Autuas on omistaja, jonka koira osaa olla kiltisti trimmauspöydällä heti alusta ilman totuttelua! Tällainen koira on harvinaisuus ja luonnon lahjakkuus. Eikä ole sellaista trimmaajaa, joka saa koiran karvat ja kynnet järjestykseen pelkästään puhaltamalla.

Kiinanharjakoira, uros, 1 v. Ensimmäinen trimmaus.
Erittäin kiltti kaveri takkujen aiheuttamasta tuskasta huolimatta.
Kynnet 3 cm. Karva on muodostanut tiukkaasi ihoon kasvaneen huovan, turkki ei ole koskaan kammattu. Ei ollut vaihtoehtoa kun leikata kaikki pois. Onnistettu jättämään hiukan karvaa päähän sekä häntään. Kotiin lähti onnellinen poika!