Uskallan väittää, että trimmaajasta on parempi kouluttaja kun kouluttajasta trimmaaja. En puhu nyt harrastajista, joiden kokemusta on oman puolentoista ja parin tuttavan koiran verran, vaan tosi ammattilaisista kokeneista ja koulutuksen saaneista trimmaajista, jotka tekevät trimmauksia työkseen, joskus jopa 5-6 koiraa päivässä.

Pitkäjänteisyys, kärsivällisyys, koiralukutaito ovat välttämättömiä ominaisuuksia, ja ilman niitä vaativat trimmaukset, jotka joskus kestävät pitkään (nöffe 8-10h, cockeri 3-6 h, westie 2-3 h jne), eivät yksinkertaisesti onnistu. Trimmaaja osaa soveltaa osaamisensa koiraan kun koiraan, karvoihin katsomatta. Joskus trimmaan taidot joutuvat tosikoetukselle, esim. kun kyseessä on huonosti hoidettuja, häiriintyneitä tai yksintervaisesti käsittelyyn tottumattomia koiria. Silloin ei ole aikaa epäröidä vaan täytyy saada koira kuntoon huonosta käytöksestä huolimatta. On kuitenkin huomattu, että säännöllinen trimmaajalla käynti vaikuttaa koiraan hyvin positiivisesti, ja kotona koirat ovat paljon rauhallisempia kun omistajat yrittävät hoitaa kynnet ja turkki itse.

Kokenut trimmaaja on kanta-asiakaskoiralle yksi tärkeimmistä, joskus jopa ainoa ”tukihenkilö”, joka huomaa pienempiäkin muutoksia niin terveyden tilassa kuin myös käyttäytymisessä, ja osaa tarpeen mukaan opastaa ja ohjata omistajan hakemaan apua ajoissa ja oikeasta paikasta.

Pitää kuitenkin muistaa, että päävastuu koiran hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä on kuitenkin omistajalla. Joten koiran paras kouluttaja on omistaja itse, ainakin näin pitää olla, ainakin haavemaailmassa.

Ai niin. Koirakuiskaaja Cesar Millan aloitti joskus trimmaajana...