Kanta-asiakkaani Tiibetin terrieri Aku kävi tänään luonani trimmauksessa.
Koira on ollut minulla pennusta saakka, eikä sen turkki ollut mitenkään erityisen hankala. Takkuja, kyllä, mutta normaalin määrän verran, ihan käsiteltävissä. Turkki oli melko hyvässä kunnossa. Tähän asti.

Tänään olin aivan tyrmistynyt kuinka huonoon kuntoon turkki on mennyt sen jälkeen, kun Aku vietiin pari kertaa käsittelyyn Pieneläinklinikka Brusabyyn. Omistaja pyysi vaan peruskäsittelyä (harjausta yms.) ja pesua, ei kuitenkaan leikuutta eikä muuta, koska tarkoitus oli tuoda koira myöhemmin minulle trimmattavaksi. Kyllä vaan, turkki oli jotenkuten pesty, mutta takkuja ei avattu, turkki ei ole harjattu eikä kuivattu auki. Itse pesu ei ollut suoritettu läheskään asianmukaisesti. Lopputuloksena on ihoon piintynyt huopa, jota jouduin tänään ajamaan kokonaan pois.

_small.jpg

_small.jpg

_small.jpg

Yleensä syytävä katse kääntyy omistajan puolelle, kun tämä ei suoriudu päivittäisestä turkinhoidosta itse.
Mutta tässä tapauksessa ei omistajaa voi syytä, koska omistaja kääntyi osaavan tahon puolelle hakemaan apua turkinhoitoon, kun omat taidot eivät enää riittäneet. Ja jos ennen käsittelyä koira oli harjattavissa edes jotenkuten, käsittelyn jälkeen minkäälainen turkinhoito kotikonstein ei ole enää ollut mahdollista: huopaa kun ei voi harjata!

Kyseessä tosiaan ei ole ammattilainen trimmaaja, vaan opiskelijoita, jotka opiskelun puitteissa tekevät myös koirien trimmauksia. Eikä suinkaan harjoitteluna ilmaiseksi, vaan maksusta, eikä halvalla.

Onko se sitten oikein, että otetaan vastaan tehtäviä, joista ei pystytä suoriutumaan? Puhumattakaan siitä, että aivan anteeksiantamatonta leikata nollaterällä koiran tassut kyynärpäätä myöten kysymättä omistajalta lupaa!

Jos opiskelijoiden taitoja ei riitä, asiasta on ilmoitettava omistajalle, pyydettävä lupaa radikaalisiin toimenpiiteisiin, tai kieltäydyttävä käsittelystä!  Kävi onni, ettei kyse ollut näyttelykoirasta, muuten vahinko olisi todella mittaava.

Tulevien ja toimivien pieneläinhoitajien pitänee tietää kuinka paljon terveysongelmia huovuttanut turkki voi aiheuttaa koiralle. Koira voi yksinkertaisesti kuolla lämpöhalvaukseen tai saada vakavan ihotulehduksen. Eikö sitä opeteta oppilaitoksissa?

Valitettavasti kyseessä ei ole yksittäinen tapaus, eikä syyllisiä ole vaan tulevat pieneläinhoitajat.
Tuollaisia tapauksia näkee päivittäin: kykyään trimmaajaksi itseään voi kutsua melkein kuka vaan, kenellä sattu olemaan kone ja sakset…. Ongelma pahenee varsinkin nyt keväällä kun koiranomistajat hakevat apua lemmikkinsä karvaongelmiin. Ja hyvä jos tielle osuu osaava trimmaaja, joka varmasti tietää mitä tekee. Jos ei – koiran koko elämä voi hankaloitua väärin trimmatun turkin takia. Pahimmassa tapauksessa se voi maksaa koiralle hengen.

Kysymys ei ole ulkonäöstä, se on sivuseikka. Taiteellista silmää ei voi vaatia, myös tyylitaju on synnynnäinen lahja. Trimmaajan kuitenkin pitää tietää millä tavalla erilaisten turkkien kanssa työskennellään, mitä saa tehdä ja mitä ei, mikä käsittely voi vahingoittaa turkkia ja mikä taas parantaa sen laatua. Kunnollinen pesu ja föönäys kuuluu trimmaajan perusosaamiseen…
Hyvin ja oikein hoidettu turkki on vaikuttaa olennaisesti koiran hyvinvointiin.

Kyllä vastuullisen koiranomistajan kannattaa miettiä kahdesti, mihin hän vie koiraansa trimmaukseen.

Kun valitset trimmaajan, ota selvä, onko trimmaajalla asianmukainen koulutus, kokemusta ko rodusta tai kokemusta olenkaan, mitnkärotuiset koirat trimmaajalla itsellään on.
Ammattilaisesta trimmaajasta löytyy yleensä tietoja netissä.
Hyvällä onnella löytyy kuvia yms. Näin sinä tiedät millaisiin käsiin luotat oman koiraasi.
Hyvä trimmaus ei ole halpa, mutta se kestää, koira on kaunis ja voi hyvin. Laatu kannattaa aina!

Lykkyä tykö!

PS Akun edelliseia trimmauksia:

_small.jpg

_small.jpg

_small.jpg

_small.jpg